Maidon laatu ja mikrobit
Maidon laatuun vaikuttavia tekijöitä ovat maidon lämpötila, bakteeripitoisuus ja solupitoisuus. Maito on jäähdytettävä mahdollisimman pian heti siivilöinnin jälkeen, koska jäähdytyksellä voidaan hidastaa ja osittain estää bakteerien lisääntyminen maidossa. Maito on lypsämisen jälkeen jäähdytettävä +4 asteen lämpötilaan tai sen alapuolelle ja säilytettävä korkeintaan +6 asteen lämpötilassa.Maidon käsittelyn, maidon käsittelyssä käytettyjen välineiden ja astioiden hygieenisyyttä ja säilytystä pyritään arvioimaan maidon bakteeripitoisuuden mittaamisella. Suomessa bakteeripitoisuutta seurataan maidosta otettavilla näytteillä vähintään kaksi kertaa kuukaudessa ja automaattilypsyssä olevilla tiloilla vaaditaan lain mukainen ylimääräinen kolmas näyte. Bakteerien kokonaismäärän kahden kuukauden geometrinen keskiarvo ei saa ylittää 100 000pmy/ml.
Maidon solupitoisuudella tarkoitetaan maidossa olevien somaattisten solujen määrää, joiden tarkastelulla voidaan määrittää lehmän utareterveyttä. Yleensä terveellä lehmällä solupitoisuus on alhainen, mutta tulehdus utaressa nostaa maidon solupitoisuutta. Suomessa raakamaidon solupitoisuus tutkitaan kaksi kertaa kuukaudessa. Kolmen kuukauden geometrinen keskiarvo ei saa ylitää 400 000 solua/ml.
Maidon välityksellä leviävät mikrobit voivat olla bakteereita, viruksia, mikrosieniä ja loisia. Raakamaidossa voi olla ihmiselle tautia aiheuttavia bakteereita joita ovat esim. Campylobacter jejuni (kampylobakteeri), Listeria monocytogenes ja Salmonella enterica. Raakamaidon todennäköisinä saastumisen lähteinä pidetään lantaa, navettaympäristöä ja lypsylaitteistoa sekä mahdollisina muina saastumislähteinä rehua ja vettä. Navettatyöntekijät, toiset eläimet ja utaretulehdusmaito voivat myös saastuttaa maidon. Maidon saastumisen riskitekijöinä pidetään puutteelista lypsyhygieneniaa, likaisia lypsimiä, maitoputkia ja maitosäiliötä. Kaikki ulosteperäiset bakteerit pystyvät saastuttamaan lypsylaitteet ja sitä kautta myös maidon. Puhtaanapidossa mekaanista puhdistusta pidetään tärkeimpänä, sillä pesuaineetkaan eivät tehoa kohteisiin, joita ei ole ensin esipuhdistettu. Oikean pesuaineen käyttö on myös tärkeää.
Maidon jalostus ja mikrobit
Lypsyn aikana maitoon pääsee mikrobeja eläimen utareista, lypsäjän käsistä, navetan ilmasta sekä lypsylaitteista ja tankista. Maidon käsittely meijerissä alkaa vastaanotetun maidon punnituksella, jäähdytyksellä sekä laatu- ja koostumustutkimuksilla. Jäähdytys takaa sen, että maito säilyy moitteettomana ennen käsittelyä. Niinpä meijeriin tuleva maito jäähdytetään suljetussa laitteistossa koneellisesti +2 – +4 asteiseksi. Meijeristä lähtevät tuotteet jäähdytetään aina alle +6 -asteisiksi.Separointi erottaa maidosta rasvan, jolloin syntyy rasvatonta maitoa ja kermaa. Separointiin käytettävä separaattori on keskipakovoimaan perustuva laite. Separointi ei muuta maidon kemiallisia ominaisuuksia. Maidon separointiin liittyy lähes aina myös vakiointi. Vakiointi tarkoittaa maidon rasvapitoisuuden säätämistä halutulle tasolle. Vakioinnilla joko separoidaan raakamaidosta rasvaa pois tai lisätään rasvatonta maitoa tai kermaa raakamaitoon.
Pastörointi on lievä lämpökäsittely, jolla maidosta tuhotaan mahdolliset tautia aiheuttavat bakteerit. Pastöroinnissa maito kuumennetaan vähintään +72 asteeseen 15 sekunniksi. Näin maidon säilyvyys paranee merkittävästi, koska toimenpide tuhoaa pilaajabakteereita. Pastörointi tehdään suljetussa laitteistossa, ns. pastöörissa, joka on levylämmönvaihdin. Pastöroinnin jälkeen maito jäähdytetään nopeasti. Pastörointi ei vaikuta merkittävästi maidon ravintoarvoon eikä kemialliseen koostumukseen.
Homogenointi tarkoittaa maidon rasvapallosten pilkkomista niin pieniksi, että ne pysyvät tasaisesti maidon joukossa. Homogenointi estää maidon kermottumisen eli rasvan nousemisen maidon pinnalle. Homogenointi tapahtuu johtamalla noin +60-asteiseksi lämmitetty maito korkealla paineella ohuen raon läpi, jolloin maidon rasvapalloset pilkkoutuvat pienemmiksi. Homogenointi tehdään homogenisaattorilla, jossa on korkeapainepumppu ja homogenointipää, jonka kautta maito johdetaan. Homogenointi on mekaaninen käsittely, joka ei muuta maidon kemiallista koostumusta eikä ravintoarvoa. Homogenoimattoman maidon pinnalle nousee kermakerros, jos maito saa seistä jonkin aikaa. Voin, kuohukerman, viilin ja juuston valmistuksessa käytetään homogenoimatonta maitoa. Luomutuotteita ei homogenoida.
Iskukuumennus on pastörointia voimakkaampi lämpökäsittely, jolla maidosta tuhotaan säilyvyyttä huonontavat mikrobit. Tässä käsittelyssä maitoa on kuumennettava vähintään yhden sekunnin ajan +135 asteen lämpötilassa. Kuumennusaika on niin lyhyt, että maito ei juurikaan menetä alkuperäisiä ominaisuuksiaan, mutta siitä voi tulla vähän keitetyn makuista. Iskukuumennuksesta käytetään myös nimitystä UHT-käsit-tely (Ultra High Temperature). Iskukuumennusta käytetään mm. äidin-maidonkorvikkeen sekä vispi- ja kevytkerman valmistuksessa. Iskukuumennetut valmisteet pakataan aseptisesti ja ilmatiiviisti valoa läpäisemättömiin pakkauksiin. Näin pakattaessa maito saadaan käsitellyksi täysin mikrobeilta suojattuna, jolloin sen säilyvyys on huoneenlämmössäkin useita kuukausia. Maun ja rakenteen vuoksi nekin on hyvä säilyttää viileässä.
Luomumaito tuotetaan luomutuotantoon sitoutuneilla tiloilla. Luomu-maitoa ei homogenoida, mutta se pastöroidaan kuten muutkin maitolaadut. Luomumaidossa on laktoosia, proteiinia ja kivennäisaineita kuten muissakin maidoissa.
Erikoismaitoja ovat esimerkiksi laktoositon maitojuoma, yömaito, Gefilus-maito ja kalsiumrikastettu maito. Laktoosittomasta maitojuomasta on poistettu laktoosi mahdollisimman tarkkaan. Yömaito lypsetään yöllä, jotta siihen erittyisi tavallista enemmän melatoniinia. Gefilus-maitoon on lisätty vatsan ja suoliston vastustuskykyä tehostavaa probioottia. Kalsiumrikastetun maidon kalsiumin määrää on lisätty 50 prosenttia verrattuna tavalliseen maitoon. Kun maitoon on lisätty hedelmää, kaakaota, kuitua tai kasvistanolia tai sitä on hapatettu, jotta se sisältäisi aktiivisia peptidejä, tuotetta kutsutaan maitojuomaksi. Herajuoma valmistetaan vähälaktoosisesta heratiivisteestä, täysmehuista ja vedestä. Siinä on mehuja monipuolisempi ravintosisältö, koska se sisältää hieman heraproteiinia ja maidon kivennäisaineita.
Mikrobit utaretulehdusten aiheuttajina
Utaretulehdus on lypsylehmien yleisin sairaus. Tulehdus syntyy, jos vedinkanavan läpi utareeseen pääsee ihon tai ympäristön bakteereita eivätkä utareen puolustustekijät kykyne tuhoamaan niitä nopeasti. Tavallisia utaretulehduksen aiheuttajabakteereja ovat stafylokokit, steptokokit ja kolibakteerit sukulaisineen. Taudin syntyyn vaikuttaa aina tartunnan voimakkus ja eläimen vastustuskyky.Utaretulehdusmikrobeista yleisin on Steptococcus uberis joka on ympäristöperäinen ja voi tarttua myös lypsyn yhteydessä. Tämän bakteerin aiheuttama utaretulehdus on yleensä piilevä, mutta joissakin tpauksissa voi esiityä myös akuutteja oireita. Tulehdus voi parantua itsestään ja penisiliinillä saavutetaan noin 30%-yksikön lisäparaneminen. Bakteerit leviävät ulosteista ja utaretulehduseritteistä makuualustoille joista ne tarttuvat avointen vedinkanavien kautta tai huonon lypsyhygienian tai lypsytekniikan takia utareeseen. Tartuntariski on suurimilla lehmän ummessaoloaikana, koska vedinkanvat ovat tällöin auki.
Protothecat ovat yksisoluisia leviä, jotka ovat läheistä sukua viherleville, mutta ilman klorofylliä eli lehtivihreää. Ne aiheuttavat sairauksia sekä ihmisille että eläimille. Nautojen Protothecan aiheuttama utaretulehdus on yleensä Prototheca zopfiin aiheuttama.
Protothecan aiheuttama utaretulehdus on yleensä subkliininen (solunousu), mutta myös lieviä näkyviä eli kliinisiä oireita voi esiintyä. Satunnaisesti myös vakavia oireita kuten utareen kovettumista, vetistä eritettä ja kokkareita voi esiintyä. Tartunnan saaneen neljänneksen maidontuotanto vähenee, eivätkä antibiootit tehoa. Sairastunut eläin kannattaa poistaa tartuntapaineen vähentämiseksi.
Protothecoja löytyy monista paikoista ympäristöstä: kasvien (myös puiden) pinnoilta, maaperästä, mudasta ja liejusta, juoksevasta tai seisovasta vedestä, merivedestä, nautojen juoma-astioiden vesistä, nautojen ulosteesta (todennäköisesti juomisen kautta) ja navetoista, erityisesti pihattojen käytäväpinnoilta, joista ulostekontaminaatio utareisiin on mahdollista.
Protothecat tarttuvat helposti lypsyvälineiden välityksellä. Ympäristöhygienian, erityisesti juoma-astioiden (pihatoissa harjapesu kesällä vähintään joka toinen päivä), ja pihatoiden lantakäytävien sekä parsien hygienian parantaminen on ensisijaisen tärkeää. Hyvä lypsyhygienia ja paineiskujen välttäminen estävät Prototheca-levien pääsyä vetimiin lypsyn yhteydessä. Seisovaa vettä ei saa olla ulkona juotavissa (lätäköt, ojat, pienet lammikot) ja kulkuväylien pitää olla puhtaita. Kosteus edesauttaa Protothecojen elämään, jonka vuoksi ehkäisyssä toimiva ilmanvaihto on tärkeää.
Koliutaretulehdusta aiheuttavat koliformiset bakteerit, jotka ovat yleensä ulosteperäisiä suolistobakteereja, ja kolitulehdus tulee siis ympäristöstä. Koliutaretulehdukset ovat voimakkaita ja vakavaoireisia, joskus jopa tappavia. Vaarallisinta aikaa on poikimisen seutu, koska silloin lehmän vastustuskyky on alentunut. Koliformibakteerin aiheuttama utaretulehdus on mahdollinen koko lypsykauden ajan. Suurimmassa vaarassa ovat lehmät, joiden vastustuskyky on heikentynyt laihtumisen tai stressin takia, likaantumisalttiit lehmät sekä lehmät, joilla on vedinvaurioita. Kuollut bakteeri on myrkyllinen (endotoksiini). Koliformitulehdus iskee vain ennestään soluttomaan utareneljännekseen ja esiintyy yleisemmin karjoissa, joilla ei ole maidon soluongelmaa. Ennaltaehkäisyssä on hyvä muistaa, että suolistobakteeri viihtyy lämpimässä ja kosteassa, kun taas lehmä viihtyy kuivassa ja viileässä.
Stafylokokit aiheuttavat meillä eniten utaretulehduksia, jopa noin 70 % tulehduksista on niiden aiheuttamia. Stafylokokkien sukuun kuuluu ylineljäkymmentä eri lajista stafylokokkia, joista S.aureus tunnetuimpana. S.aureus voi aiheuttaa vakavaoireisen, jopa kuolemaan johtavan utaretulehduksen, mutta myös oireettoman helposti kroonistuvan utaretulehduksen. S.aureuksen ennaltaehkäisyssä avainasemassa ovat hyvä lypsyhygienia ja –tekniikka sekä ympäristön altistavien tekijöiden minimoiminen.
Lypsykarjan muut bakteeritaudit ja virukset
Bruselloosi eli luomistauti
Bruselloosin eli luomistaudin aiheuttavat Brucella – suvun bakteerit. Sukuun kuuluu 11 lajia, joista osa on vaarallisia eläintautien aiheuttajia. Näillä on yksi pääasiallinen isäntäeläin ja useita muita mahdollisia isäntiä, esim. B. abortus – nauta, B. melitensis – lammas ja vuohi, B. suis – sika, B. ovis – lammas sekä B. canis – koira. Kolme ensiksi mainittua lajia on edelleen jaoteltu useihin biovaareihin. Ne voivat tarttua myös ihmisiin ja aiheuttaa vakavan taudin. Muiden Brucella-suvun bakteereiden zoonoottinen merkitys on vähäinen tai siitä ei ole täyttä varmuutta.Naudan bruselloosia on todettu Suomessa viimeksi vuonna 1960. Sikojen, lampaiden ja vuohien bruselloosia ei Suomessa ole todettu koskaan. Vuonna 2008 eristettiin ensimmäisen kerran Suomeen ulkomailta tuodulta koiralta B. canis. Hallista eli harmaahylkeestä ( Halichoerus grypus macrorhynchus; aiemmin H. grypus balticus) eristettiin B. pinnipedialis ensimmäisen kerran vuonna 2014. Luonnonvaraisesta villisiasta eristettiin Suomessa B. suis ensimmäisen kerran vuonna 2015.
Oireet: sikiökuolema ja luominen tiineyden kolmen viimeisen kuukauden aikana, tiinettömyys, urospuolisilla eläimillä kivestulehdus ja niveltulehdukset.
Luomistauti on herkästi leviävä. Yleensä tartunta tulee infektoituneen ostoeläimen mukana, josta se leviää muuhun karjaan ruuansulatuskanavan ja limakalvojen kautta.
BSE eli hullun lehmän tauti
BSE (bovine spongiform encephalopathy) eli hullun lehmän tauti on naudoilla esiintyvä muuntuneen prioniproteiinin aiheuttama hitaasti etenevä tauti. BSE kuuluu TSE-tauteihin (transmissible spongiform encephalopathies), joita ovat myös muun muassa lampaiden ja vuohien scrapie ja minkkien TME (transmissible mink encephalopathy).On todennäköistä, että BSE:n huippuvuosina tauti on ravinnon välityksellä tarttunut myös ihmisiin ja aiheuttanut vCJD-tautia (Creutzfeld-Jacobin taudin muunnos). Suurin osa tapauksista on todettu Iso-Britanniassa, jossa BSE:n esiintyvyys oli erittäin korkea 1990-luvun alkuvuosina. Vaikka suoraa osoitusta vCJD:n ja nautojen BSE-taudin yhteydestä ei ole, pidetään yhteistä taudinlähdettä todennäköisenä. Suomen ainoa BSE-tapaus todettiin joulukuussa 2001.
Oireet: keskuskermosto-oireita, koordinaatiohäiriöt, laihtuminen ja maidontuotannon väheneminen. Yleensä oireet ilmenevät 4-5 vuotiaana tai vanhempana.
Leviää saastuneen ravinnon välityksellä.
Itämisaika: 2-18 vuotta
Hengitystietulehdukset
Pasteurella multocida on yleisin hengitystietulehduksissa eristetty bakteeri ja se aiheuttaa kohtalaisen lievä¬oireisia, piileviä ja kroonisia keuhko- ja keuhkoputkentulehduksia. Vakavampia oireita ja kuolleisuutta aiheuttaa Mannheimia (ent. Pasteurella) haemolytica, jota kuitenkin tavataan Suomessa vähemmän kuin P. multocidaa. Histophilus somni voi yksinäänkin aiheuttaa vakavia oireita, äkkikuolemia ja huomattavaa kuolleisuutta sekä muita sairauksia. Arcanobacterium pyogenes ja Fusobacterium sp. esiintyvät usein kroonisissa keuhkotulehduksissa ja aiheuttavat usein paiseita.
Luomista aiheuttavat bakteerit
Abortteja voivat aiheuttaa lukuisat bakteerit, joista monet esiintyvät yleisesti ympäristössä tai terveillä eläimillä. Abortilla eli luomisella tarkoitetaan ennenaikaista synnytystä, joka johtaa elinkelvottoman sikiön syntymään. Luomiseksi katsotaan naudalla sikiön syntyminen 42 - 260 tiineyspäivän välillä. Tätä vanhempi vasikka jää yleensä eloon. Luomista aiheuttavia bakteeritartuntoja on useita, joista osa on myös zoonooseja. Osaa luomista aiheuttavista bakteereista ei olla tavattu suomessa.Arcanobacterium pyogenes on naudalla yleinen märkivien tulehdusten aiheuttaja ja tavallisimpia yksittäisten kohdun bakteeri-infektioiden aiheuttajia. Bakteeria esiintyy iholla ja limakalvoilla, josta se pääsee pinnan rikkoutumien kautta elimistöön. A. pyogeneksen aiheuttamia ovat usein mm. jalkojen märkäiset tulehdukset, se aiheuttaa myös utaretulehdusta ja sitä eristetään sisäelinten märkäpesäkkeistä. Ehkäisevänä toimenpiteenä tulisi erityisesti huolehtia jalkojen kunnosta, välttää ihon hiertymiä ja pitää sorkat terveinä.
(Listeria monocytogenes on luonnossa yleisesti esiintyvä bakteeri, joka voi aiheuttaa luomisia monille eläinlajeille, myös ihmiselle. Listerian aiheuttamia luomisia esiintyy kaikissa tiineyden vaiheissa, mutta yleisintä luominen on tiineyden viimeisellä kolmanneksella. Listerian aiheuttamiin luomisiin liittyy usein jälkeisten jääminen sekä kohtutulehdus kuumeineen ja muine yleisoireineen. Listerian aiheuttamat abortit ovat yleensä yksittäisiä, mutta erityisesti, jos tartuntalähteenä on ollut huonolaatuinen säilörehu tai vesi, voi useampikin lehmä abortoida lyhyen ajan sisällä. Tärkein tartuntalähde on huonolaatuinen säilörehu, jonka pH on noussut tai sekaan on joutunut multaa rehun valmistusvaiheessa. Listeria voi aiheuttaa tautia myös ihmisille.)
Salmonellatartunta on usein oireeton, mutta se voi aiheuttaa luomisia etenkin tiineyden viimeisellä kolmanneksella. Salmonella on ulosteperäinen bakteeri ja tartunta saadaan suun kautta. Salmonella voi aiheuttaa tautia myös ihmisille.
Bacillus licheniformis bakteeria esiintyy yleisesti ympäristössä. Sen aiheuttamat luomiset esiintyvät tyypillisesti tiineyden viimeisen kolmanneksen aikana. Tartunta saadaan yleensä saastuneen rehun tai veden välityksellä. Tartunnanlähteeksi on usein todettu kuumentunut rehu.
Campylobacter fetus ssp. venerealis -bakteeri tarttuu sperman välityksellä ja aiheuttaa lehmälle kohdun ja munanjohtimen tulehduksen, jonka seurauksena hedelmöittynyt munasolu ei pysty kiinnittymään kohdun seinämään. Alkion varhaiskuolemat ovat myös tavallisia kampylobakteeri-infektioissa. Suomessa keinosiemennyksessä käytettävä sperma testataan kampylobakteerien varalta.
Mycoplasma bovis
Mycoplasma bovis on pieni soluseinätön mykoplasmoihin kuuluva bakteeri. Se on yksi tärkeimmistä ja yleisimmistä naudan hengitystietulehdusten aiheuttajista maailmanlaajuisesti. Suomessa se todettiin ensimmäisen kerran vasikoiden hengitystietulehduksen ja lehmän utaretulehduksen aiheuttajana vuoden 2012 lopussa. Hengitystietulehdusten lisäksi M. bovis aiheuttaa mm. nivel-, korva- ja silmätulehdusta sekä luomisia. Bakteeri voi aiheuttaa naudalle abortin, joskin se on harvoin raportoitu luomisen aiheuttajana. Se on myös tärkeä mastiitin aiheuttaja maissa, joissa sitä esiintyy. Bakteerin ikäviin ominaisuuksiin kuuluu, että tartuntaa on käytännössä mahdoton hävittää eläinpopulaatiosta, johon se on kerran levinnyt. M. bovis kehittää myös helposti antibioottiresistenssiä. M. bovis -tartunta on MMM:n päätöksen mukaan kuukausittaiin ilmoitettava eläintauti.Nautatuberkuloosi
Nautatuberkuloosin aiheuttaa Mycobacterium bovis -bakteeri, joka voi naudan lisäksi tarttua myös moneen muuhun eläinlajiin kuten esimerkiksi koiraan, kissaan, sikaan, vuoheen ja mäyrään. Nautojen lisäksi peurat ovat herkkiä tartunnalle. M. bovis ja Mycobacterium tuberculosis ovat saman bakteerikannan eri muunnelmia. M. tuberculosis on tavallisin tuberkuloosin aiheuttaja ihmisillä, mutta myös M.bovis voi aiheuttaa ihmisillä tuberkuloosia. Nautatuberkuloosia on Suomessa todettu viimeksi vuonna 1982.Oireet: Granulomat ja tuberkkelit keuhkoissa, imusolmukkeissa ja/tai muissa elimissä, vähitellen pahenevat hengitystie oireet, kuten yskä ja vaikeutunut hengitys.
Leviäminen: Tartunta yleensä ruuansulatuskanavan tai hengitysteiden kautta. Hengitysteiden kautta tartunta leviää nopeasti, kun naudat ovat lähellä toisiaan. Tauti voi levitä ennen kuin oireita esiintyy.
Paratuberkuloosi
Paratuberkuloosi eli Johnen tauti on Mycobacterium avium subspecies paratuberculosis –bakteerin (M. paratuberculosis –bakteeri) aiheuttama krooninen suolistotulehdus. Se on ensisijaisesti märehtijöiden tauti, mutta sitä aiheuttava bakteeri on eristetty myös muista eläinlajeista kuten esimerkiksi villikanista ja ketusta.Oireet: Aluksi ajoittainen ripuli, joka muuttuu taudin edetessä jatkuvaksi ja runsaaksi. Eläin myös laihtuu koko ajan, vaikka sen ruokahalu ei katoa.
Leviäminen: Leviää karjasta toiseen yleensä infektoituneen eläimen mukana ja karjassa aikuisista vasikoihin. Leviämiselle on esitetty useita mahdollisia reittejä kuten esimerkiksi ulosteesta ja maidosta suuhun tai kohdun kautta sikiöön. Tavallisimpina reitteinä pidetään infektoituneen emän imemistä tai ulosteella saastuneen rehun tai veden syömistä ja juomista.
Ritinärutto
Ritinärutto on itiöllisen Clostridium chauvolei -bakteerin aiheuttama naudan äkillinen kuolemaan johtava tauti. Yleensä sairastuvat naudat ovat nuoria kasvavia voimakkaasti ruokittuja nautoja iältään 6 kuukaudesta kahteen vuoteen. Myös lampaat ja hevoset voivat sairastua.Oireet: kuume, ontuminen ja raajan yläosan lihaksissa oleva ritisevä tulehdus. Yleensä eläimet kuitenkin löydetään kuolleina.
Leviäminen: Ritinärutto itiöitä esiintyy maaperästä, josta ne voi rehun mukana päätyä lihaskudokseen. Tauti on harvinainen Suomessa.
Naudan ureaplasma
Ureaplasma diversum on mykoplasmoihin kuuluva soluseinätön bakteeri. Ureaplasmaa esiintyy oireettomien nautojen hengitysteiden ja sukuelinten limakalvoilla yleisesti. Se voi aiheuttaa hedelmällisyysongelmia ja lisäksi sitä on tavattu nautojen keuhkotulehduksissa muiden aiheuttajien kanssa.Naudan virusripuli (bovine viral diarrhea, BVD ja mucosal disease, MD)
Naudan virusripulin (BVD, bovine viral diarrhoea) aiheuttaja kuuluu Flaviviridae -heimon Pestivirus-sukuun, johon kuuluvat myös klassinen sikaruttovirus sekä lampaan border disease virus. BVD -virus voi tarttua myös lampaisiin, vuohiin, useisiin muihin märehtijöihin ja sikoihin. BVD kuuluu Suomessa vastustettaviin eläintauteihin.Vasikoilla ripulia aiheuttaa yleensä voi olla enterotoksinen E. coli F5. Bakteeri on ollut Eviran tutkimuksissa harvinainen, mutta sitä esiintyy meillä. Alle kahden viikon iässä voivat ripulia aiheuttaa myös rota- ja koronavirus sekä kryptosporidit. Erityisesti rotavirus on melko yleinen tilaongelmien aiheuttaja. Myös useamman aiheuttajan yhteisinfektioita esiintyy. Alle kahden kuukauden ikäisillä vasikoilla ovat edellä mainittujen lisäksi Eimeria sp.-kokkidit tavallisia ripulin aiheuttajia.
Märehtijöiden Schmallenberg-virus
Schmallenberg-virus on uusi syksyllä 2011 Saksasta löydetty ortobunyavirus. Se tarttuu märehtijöihin ja leviää eläimestä toiseen hyönteisten välityksellä. Aikuisilla märehtijöillä oireet ovat lieviä, mutta tiineysaikana tartunta voi johtaa luomiseen tai siihen, että jälkeläisellä on synnynnäisiä epämuodostumia. Virus ei todennäköisesti tartu ihmiseen.Oireet: Tartunta on usein oireeton. Joissain tapauksissa lypsylehmillä on ollut oireina äkillinen kuume (> 40 °C), äkillinen maidontuotannon lasku ja joskus voimakas ripuli. Eläimet ovat toipuneet muutamassa päivässä. Lampailla tai vuohilla tällaisia oireita ei ole raportoitu. Jos tartunta tapahtuu tiineyden aikana, myös sikiö saa tartunnan ja sen kehitys häiriintyy. Seurauksena voi olla luominen tai erilaiset epämuodostumat: suoraan tai koukkuun jäykistyneet raajat kaula- tai selkärangan kiertymät aivojen epämuodostumat (vesipää) tai aivojen osittainen kehittymättömyy vastasyntyneen hermosto-oireet tai imemiskyvyttömyys
Leviäminen: Schmallenberg-virus tarttuu märehtijästä toiseen verta imevien hyönteisten, polttiaisten välityksellä. Polttiaiset saavat tartunnan virusta kantavasta märehtijästä ja siirtävät tartuntaa muihin märehtijöihin seuraavilla syöntikerroilla. Tartunta leviää kesällä ja alkusyksystä, jolloin virusta levittävät polttiaiset ovat aktiivisia.
Suu- ja sorkkatauti
Suu- ja sorkkatauti on maailmanlaajuisesti merkittävin sorkkaeläinten virustauti. Viruksesta tunnetaan seitsemän serotyyppiä. Virus leviää erittäin helposti ja tarttuu nautoihin, lampaisiin, vuohiin, sikoihin, poroihin ja luonnonvaraisiin sorkkaeläimiin. Suu- ja sorkkatautia on todettu Suomessa viimeksi vuonna 1959. Suu- ja sorkkatauti ei tartu ihmiseen.Oireet alkavat 2-8 vuorokauden kuluttua tartunnasta, mutta niiden ilmaantuminen voi kestää jopa 10–14 vuorokautta. Tartunta leviää muutamassa päivässä lähes kaikkiin samassa tilassa pidettäviin sorkkaeläimiin. kuume syömättömyys, värinä,maidon tuotannon lasku, kuolaaminen, maiskuttelu ja hampaiden narskuttelu, ontuminen, rakkulat sorkkaväleissä, suussa, kielessä tai utareessa
Mikrobien aiheuttamat sorkkataudit
Kaikilla sorkkasairauksilla on oma aiheuttajamikrobinsa. Näitä mikrobeja on yleensä paljon lypsykarjan ympäristössä. Epidemiaksi taudit puhkeavat vasta, kun eläinten ympäristön olosuhteet heikentää sorkan vastustuskykyä (kosteus, lannassa ja mudassa kahlaaminen sekä hiertymät ja tpaturmat) Kun tautipaine kasvaa riittävän suureksi, tauti leviää erittäin nopeasti. Sorkkatauteja ovat sorkkavälin ihotulehdus, sorkkavälin ajotulehdus, sorkka-alueen ihotulehdus ja sorkan kantasyöpymä.Mikrobien aiheuttamat vasikkataudit
Mikrobeilla tarkoitetaan yleensä paljaalla silmällä näkymättömiä pieneliöitä, joita ovat bakteerit, virukset, sienet eli homeet ja hiivat sekä loiset eli alkueläimet, heisimadot ja sukkulamadot.Vasikoiden sairauksien syntyyn vaikuttaa toisaalta vastustuskyky, toisaalta taudinaiheuttajamikrobien määrä ja voima. Vastustuskyvyn luomiseen oleellisella sijalla ovat ternimaidosta saatavat vasta-aineet, hyvä ravitsemustila ja suotuisat ympäristö-olot. Ruokintavirheet voivat aiheuttaa häiriötä vasikan ruoansulatuksen hyödyllisissä bakteerikannoissa ja aiheuttaa mm. vasikkaripulia. Ruokintaperäinen ripuli ei ole yleensä vakava, mutta sen seurauksena voivat monet haitalliset bakteerit lisääntyä.
Hengitystietulehdus
Vasikan hengitystietulehdus on monisyysairaus, jolle altistavina tekijöinä toimivat muun muassa huonot ympäristöolosuhteet ja muut stressitekijät. Taudinaiheuttajia ovat mm. virukset, bakteerit, mykoplasmat ja loiset. Ennaltaehkäisyssä on tärkeää kiinnittää huomiota tulehduksille altistaviin tekijöihin. Hyvä vastustuskyky suojaa tulehduksilta. Vasikan riittävä ternimaidon saanti ja hyvälaatuiset rehut lisäävät kykyä puolustautua taudinaiheuttajia vastaan. Hengitystietulehduksessa yleisoireina ilmenee kuumetta, ruokahaluttomuutta, silmä- ja sierainvuotoa, yskää sekä hengitystiheyden nousua. Sairas eläin yleensä eristäytyy muusta laumasta ja on sairaan näköinen silmistään. Hoidon aloittamisen tarve riippuu oireiden voimakkuudesta ja eläimen yleiskunnosta. Tärkein hoitopäätökseen johtava kriteeri on kuumeilu ja antibioottihoito on syytä aloittaa, kun kuume nousee yli 39,5 asteeseen, hengitys on voimakkaasti tihentynyttä tai vasikan yleiskunto on heikentynyt. Hoitona käytetään antibioottipistoksia ja tulehduskipulääkettä. Tukihoitoa vasikalle järjestetään kuiva, lämmin ja vedoton makuupaikka. Suositeltavaa olisi eristää sairaat vasikat emoineen pois muusta ryhmästä taudin leviämisen rajoittamiseksi.Napatulehdus
Vasikan napaportti sulkeutuu viimeistään vasikan ollessa kahden kuukauden ikäinen. Vasikan napa pysyy kosteana noin neljän päivän ajan syntymän jälkeen, kunne napanuora kuivuu ja irtoaa. Napaan jäävä veri on hyvä kasvualusta bakteereille, jonka vuoksi napatulehdukset ovat melko yleisiä. Tulehtunut napa vaatii nopeaa hoitoa, sillä hoitamattomana se johtaa usein vasikan kuolemaan. Napatulehdus aiheuttaa syömättömyyttä, kipua ja kuumetta. Hoitona siihen annetaan antibioottikuuri pistoksina tai pahoissa tapauksissa jopa leikataan. Napa puhdistetaan ja desinfioidaan jodipitoisella aineella ja vasikalle järjestetään puhdas, hyvin kuivitettu karsina.Niveltulehdus
Vasikan niveltulehdus on bakteerien aiheuttama ja se voi levitä niveleen mm. napatulehduksesta, keuhkotulehduksesta veriteitse tai nivelalueella olevan haavan kautta. Akuutissa niveltulehduksessa vasikka makailee paljon ja on syömätön ja tulehtunut nivel on turvonnut ja kuuma. Hoitona käytetään antibioottikuuria, joka on syytä aloittaa viipymättä. Krooniseksi päässeenniveltulehduksen hoito ei yleensä ole kannattavaa ja ennuste on huono. Niveltulehduksille altistavia tekijöitä ovat puutteelliset ympäristöolosuhteet, kuten liian kova makuualusta ja sen aiheuttamat hiertymät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti